17:41

Minä olen sinä. Ei nimessun oo nimeni, tahtomattasikaan, mutta. Yli vuortesi säkenöin revontulina yli sumuisten vuorten yli usvan silmissäni. Olet valkeus kotkien voima ja rohkeus sisälläni kasvaa Ja loistaa vahvemmin sinipunaisena kurkottaen lähemmäs kauempaa.

bloglovin

http://www.bloglovin.com/blog/3898344/?claim=f4st8ywachg
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
♥

11:13

Tarvitsin aikaa, vapautta.
Ylikuormitetusti asti,
nyt antakaa minulle anteeksi,
vihdoin hiljaisuus.
Kuolemanpelkoaddikti sinisessä sumussa
matkalla kohti ei mitään ja tänne.
Sanelen surulle vastoinkäymiseni.
Olen ikuinen miksi-kysymys,
keskelle merta kellumaan jätetty laiva.
Olen sanomaton paratiisihelvetti
kohdaten kolmipäisen käärmeen,
mahdottoman ylityksen.

08:27

Kerronko itsestäni
kaukopuheluvalheina
joita päästät suustasi

19:31

 

15:12

Hänessä yhdistyvät kuunsiltavalo,
loppumattomat utumetsät,
taivaankannen harsolinnut,
revontulten syntyäänet.
Minä vain haaveilen kauas.

21:19

itseäni lainatakseni:
"oon varma että maailmasta löytyy toinen sielunkumppani
ehkä jopa useampia
ehkä montakin
he löytääkseni, itseni etsiäkseni
aion toteuttaa unelmani, kaikki ne,
jotka pysyvät järjettömyyden rajoissa"

hienoja ajatuksia, hienoja tunnelmia.
itkuja ja parkuja
niitä ei voi muistella
vuosien päästä.

11:26

Lasken sanoja 'you know'

Kädet kylmenee you know se ei johdu vain tästä talvesta vaan, you know, no niin you know.
Mieluusti olisin lämmössä, sielläkin jäisenä mutta lämmössä, kuitenkin.

There are four questions of value in life... What is sacred? Of what is the spirit made? What is worth living for, and what is worth dying for? The answer to each is the same. Only love. - Johnny Depp

Priorising things, you know.
Pöydällä lisää Kerouacia, tutkin rakkauden maanosia ja haluan Aasiani takaisin.
Rommipäiväkirjaelämää ja pelkoa ja inhoa Las Vegasissa, you know.

12:45

Aloitin kirjan kirjoittamisen.
Kirjoitusprosessi on kovin hämmentävä.
Nämäkin lauseet olen jo sanonut monella eri tavalla, kuten:
Aloitin kirjoittamaan kirjaa.
Aloitin kirjoittamaan tekstiä ja toivoisin siitä valmistuvan kirjan.
Aloitin kirjan. (eihän noin vo--)
Kirjoittaminen on hankalaa.
Kirjoittami
Kirjoittamiseen men
Kirjoittamisessa täytyy pit

11:41

Kirsikanväriset puut reunustavat

Keinun oksilla tuulen
tuivertaessa
kiepun liidän heilun
vallattomana
missään ei ole koskaan

Minussa lukee kaikki
tarvittava
poimimista vaille valmiina
jätän sanomatta

Kauan sitten aurinko oli
punainen
soturi rinteellä katsoen
miestään
"sinä et ole"

Minulle tarpeeksi on
tähtimatto
nosta jalkasi takerru
olemattomaan

Löydät

16:53

Sulla on oma elämä siellä,
jossa minä olisin vain tiellä
hei hei hei.

Pariisin lakanat kaipasivat toista, minulle aivan liian suuria yksin. Tuhannet ja taas tuhannet parit Seinellä ihailivat välkehtivää tornia ja minun silmäkulmista tippui kyynel toisensa perään, jokeen, muiden pisaroiden joukkoon, ne eivät sentään ole siellä yksin.
Enemmän ikävä kuin koskaan, kaipaan sinua kuin kuu tähtiään, taivas revontuliaan pilvettömässä yössä. Edelleen rakas suloinen unohdukseni, ohimenemätön hiipumattomuuteni, kaikkeni haluamiseni aina uusi tunneskaalani pettämätön valheeni.
Puolikuun suteni, jonka silmät loistavat kun suljen omani, sydän pamppailee rinnassasi, silloin kun pysäytin omani. Sinä, jonka toinen kolmas nimi on hellyyttävyys ja joka tanssit maailman ympäri vain koska se saattaa tuntua uskomattoman hauskalta.
Minä johdan vallankumousta olen Jeanne D'Arc vuoksesi. Vielä joskus ehkä sinä näet.

Loppujenlopuksi.
Olen yksin yksinäinen. Kurjuuden kuningatar.

22:46

pankkiryöstäjän rakkaus

lento A301 laskeutuu portille 51F enkä saa otettani irroitettua sinusta. hiuksesi tukehduttavat jokaisen aistini solukon vaniljanpehmeydellään samalla kun aineeton loisteputkivalo kuultaa lävitsemme tehden minut yhtä kirkkaaksi kuin vuosia sitten, vaahteranlehtisateessa, muistathan.

muistathan rakas kietoutuneena, kun hetkessä oli kaikki ja nauru tunkeutui sielustasi sydämeeni jääden kaikumaan sisälleni niin että kuulen sen yhä yhtä heleänä. kuulen naurulokit ja lehtien havinan, autojen jarrut kun ne hiljensivät kohdallamme ihaillakseen, se oli täydellisyys.

me olimme keskellä alefia, suunnattoman sateenkaaren kummissakin päissä yhtä aikaa, olematta olemattomuudessa, maan kaikki rakkaus kietoutuneena kahteen, me olimme.

sinä juokset ettet jää jälkeen, muut eivät odota vaikka minä pysyisin täällä tuhansia vuosia, kuuntelisin hiljaisuutta yksinäisyydessäni
mä lentäisin sun takia kuuhun ja takaisin,
kiertäisin auringon ja rusetteihin sitoisin,
jotta maailmalle näyttäisin
että sinulle ainiaan kuuluisin

moottorin jylinä paiskautuu kasvojani vasten, minä odotan, huudan tuuleen. mutta sanat jäävät huulilleni, kaikki liikkuu taaksepäin, kelattuna. hetket syntymästä tähän kuolemaan eivät saa kaipausta loppumaan, minä olen yhä, minä olen yhä sinun, ompelin sydämeni kiinni omaasi hetkeä ennen kuin. omani pysähtyi ettei kehosi ylikuormittuisi, etten olisi niin raskas taakka, ettet erehtyisi luulemaan rytmihäiriöksi.

14:09

kirjoitin eräälle runon

unohtuisin leijumaan ylle meren vain
unohtaakseni etten se ollut minä
joka itki kun näki
joka kaipasi kun tunsi
minusta ei ole väärin olla
minä mutta kun sinä
mutta kun tuo ja hän
kirjoittaisi jos tietäisi osoitteeni
on kähettänyt satoja papereita
muka nimettömänä tehden minutkin sellaiseksi
jolla ei ole nimeä

toisaalta jokainen
joka voi olla ja samaistua
voi olla tämä eräs

minusta on hyvä ja puhdistava olla nyt.
odotan, koska on bryssel ja vaahteranlehdet putoavat varmasti täällä juuri silloin

20:01

hetki sitten, kuvittelin naiivisti, tunteitteni olevan pullossa, seilaavan lukittuna ympäri valtamerta, toivoen jonkun ne sieltä poimivan.
niin se kai on, minussa asui tunteet, heitin ne pois, en halua pitää niitä.
en halua pitää niitä edes käytettyinä.
ne kuuluivat sinulle, minä en niitä halua enää
kun tiedän, ettet ota niitä vastaan, minään myrskyävänä yönä, vaahteranlehtisadepäivänä, aurinkotuulessa, missään.
en halua ojentaa sydäntäni muille, enkä pitää sitä itselläni.
säilyttää kaiken muistoissani, voisin,
jos olisi jotain, johon rajata loppumattoman tarinan.

16:52

there was a barber and his wife
--
and he was naive
--
there's no place like london
--
these are my friends see how they glisten
--
unelmieni täyttymys
unelmieli

päätin lähteä vuodeksi
ihan sama minne, lontooseen tai etelä-koreaan
jonnekin, jossa saan luvan itselleni, itsekseni, kanssani
en vielä, odottaen vaikka kuinka tämän vuoden täyttymistä, ensi vuodenkin ehkä
kuitenkin. on my twentysomethings
mielessäni on tuhansia pyörteitä
päässäkin kuulemma kasvaa sipuleita, opin biologian opettajalta
minulla niistä saa kasvaa tulppaaneita

17:29

hurinaa
kurinaa
purinaa
minusta on onnelliseksi
minusta on taiteilijaksi
minusta on.
pian pian pian kiirehdin jo
odotan tämän puolituntisen kuluvan perhosia mahanpohja täynnä
sitten lennän siivilläni luokkaan, jonka nojatuolissa istuu hannu lindholm

13:57

hypin innoissani uusissa mokkasiineissani
annan mansikkasuihkugeelin hyväillä
onnellisuuden tulla pian sormialämmittävästä filtteristä
hymystä vaatekaupan kassalla
pyörivistä dollarinkuvista silmissäni peilissä
unohdetuista lausahduksista joita kerron mielelleni
sanomattoman kauniista platinablondista heteronaisesta
kielikuvistaa maitokaakaosta kahdella sokeripalalla
tahattoman pitkistä vilkaisuista jokaikiseen ohikulkijaan
kuinka nuhteeton pitääkin olla suhteessa
mutta olenkin ihan vain itseni kanssa
suhteettoman parisuhteeton

15:40

kierin maassa pudonneiden lehtien mukana
lakaiskaa minutkin pois,
aika on ohitsevierinyt
ja minä vain halusin
elää enkä olla.

17:07

itkuikävää

sanoinkuvaamattomia raivonpyrähdyksiä,
kultapiiskuja, satakieliä häkeissään.

if you be the one to cut me i'll bleed forever
sanoin

paino tuntuu kantapäiden raskaudessa
agyness valloittaa tajuntani
ja ennen kuin huomaankaan tavoittelen
hänen peilikuvanaan olemista,
hiuksia myöten

olisi parempi osata lentää etelään syksyn tieltä
rakkauteni nosee pintaan ja kuumassa osaisin hillitä
osaisin osata olla olematta olemassa

hengitys rahisee suonissa
miltä tuntuu osata lentää
riihimäkeen

18:34

19:01

satuttamattakin voisi haavoittaa
mietin ja miksi aristoteles uskoi siilien voivan ennustaa säätä
imen itseeni sadetta, ruskaa, ihmisten syysapatiaa ja muunnan kaiken rakkaudeksi
he puhuvat onnelmista, minäkin elän sellaisessa, joka hetki

18:42

tyylinuudistushalu ja ihmetys kun joku uskaltaa kokeilla

19:30

hiljaisuutta pyytäisin
ymmärtämään sitä
etten minä tahdo pystyä puhumaan
osaan vain olla hiljaa,
mutta niin on hyvä
ihmiset vain ahdistuvat kun ei puhuta
hiljaisuudenhallintaa pitäisi oppia

10:59

vaikenen laulaen muuten mä voi elää en

sielunylentymistilanteita, mustaan pitsiin ja mekkoihin verhoutumista
huojennun entistä enemmän vaikka juostessa ei pitäisi paeta
kaikki putoaa niskoilta ja pursuan keveyttä

katseesi on kirkas kuin vuoristopuro joka laskee

rommipäiväkirjaelämää ja unien jälkeen aina sama tunnelma
-- jotain outoa tapahtuu
silloin käärin kaksi hammasharjaa valkoiseen vahvaan teippiin mutta
ei ole mitään kamalampaa kuin rypistyvä teippi
tosin harjat voi jättää teippaamatta mutta
se ei ole enää ollenkaan kiva
heräsin ja mietin miksi näen utopiaunia,
kaikissa silti sama ilmapiiri
herätessä kaikki hyvin

olen nähnyt sinut

12:41

koko aamu teinidraculaa. joo'o

20:19

rakkautta höyryveturin luona
lättähattu kulki ja valtterikin kuljetti karjaalle asti
Ruusunen ja Ukko Pekka
huomenna tuo sama,
kestänkö itkemättä
"oletko sinä tuomisen tyttöjä"
"joo, olen mä, ai tunsit, olen kuullut näistä junista niin paljon"

19:31

kubistista elämää iholla.

maailman ensiaskeleita.

ultramariinikaramelleja.

19:34

itku
itku
itku
itku
itku
itku
kyynel
itku
itku
itku
kyynellammikko
itku

en minä voi tehdä näin en saa olla näin en saa tuntea näin en vain voi sallia itseltäni mitään tällaista ja itken solkenaan meikit on pilalla mitä minä niillä en mitään mutta
minä en saa en saa ensaaensaaensaaensaa

7:19

skädäm

parvekejumalia ja fazerin suolapähkinäsuklaata aamukuudesta.
ehkä pelkään ja jännitän kun näen Häntä ensimmäisen kerran kuukauteen.
kyllä. jännittää pirusti.

aurinko ei ole piilossa, ensimmäistä kertaa päiviin ja hymyilen kauan,
peilistä näkyy hymy, konetta avatessa näkyi hymy mustassa näytössä ja jos siristää silmiä television pimeässä ruudussa näkyy kaukainen hymy. myh myh

kädet tuoksuvat vieläkin kinoman esanssiselle käsienpesuaineelle.
leikin robinia ja siskoni oli selina kyle ja naurettiin ympäri iltakaupunkia.
meillä menee ihan hyvin siis. harvinaisen hyvin.
kaikki menee oikeastaan sillä tavalla.

onnistuin filosofoimaan siitä, että elämä on pelkästään jatkuvaa liikettä
että liikettä ei pidä sammuttaa, pitää pysyä jatkuvasti hereillä,
ei saa pysähtyä ja junnata, pitkään ainakaan,
että vasta nyt olen ymmärtänyt plaaplaaplaa
siksi eroaminen tuntuu nyt taas
kun ymmärrän miten pysähdyksissä olin
ja pysähtyminen on liekki hapettomassa tilassa
ja minullekin oli käydä niin. sammuin.
minut piti sytyttää uudelleen, ja en tiedä tekikö tämä muutos sen vasta minulle
vaikken ole valmis vieläkään.

12:45

elämän lasku- ja noususuhdanteita ei voi itsestään määritellä, en osaa sanoa milloin ne tulevat ja milloin menevät.
olen kuitenkin uudessa nousussa, mutta tuuli rakoilee, myrskyvaroituksia sataa yhä useammin.
kuvittelen, ettei tämä ole syyskausi, eihän
yritän kumartaa syvään, hengittää syvään
ei syvään veteen kulkemista nyt ei
pieniä pelonaiheita, pakkanen kurkistelee jo jossain
joessa ritisee pian haperojää
en minä tahdo elää syksyä, mutten ikuista kesääkään
leikin omaa pelkokerrointa, poika harmitteli pitkien hiusteni lähtöä
kun ne olivat niin kauniit

20:15

padam padam padam
il arrive en courant derrière moi
padam padam padam
il me fait le coup du souviens-toi

taideartesaaniksi minäkin valmistun
riemun hetkiä
metsäpolkuja pitkin humalalle ja krapulalle
kiittääkseni, osoittaakseni kunniaa
minäkin olen kai joskus yksi heistä

14:40

suurin/ivana ansaitsisi voiton, kaikki selviää 17 reikäreikä ja unohtanen varmasti, mitä tuleman pitää ja miksi. lisäksi on yksi pas si simple

21:47

meikkasin entisen poikaystäväni ja näin sen vaihtamassa vaatteita ja käymässä vessassa ja laittamassa huulipunaa ja pidin sen korvarenkaita tiukasti puristettuna nyrkkiin koko matkan saunalle
olin kovin hämmentynyt
olen aina kovin hämmentynyt
humalassa selitän kaikkea mitä ei pitäisi selittää entisille poikaystäville ellei halua jäätäviä hiljaisuuksia tai poispäinkäänytneisyyttä
pitäisi kertoa jotain hauskaa
tai miten viulunsoitto tuntuu hienolta
tai kysyä jotain jostain, mitä muistaa jostakin
ei toisista miehistä, ei omista parisuhdesekoiluista
opetuksen ja varoituksen sana
pysy minusta kaukana, en osaa ajatella
ystävyys on luonnollisempaa, vaikea saada sitä tajuamaan, että niin voisi olla

näytettiin kaksosilta kuvassa
hah

pikkusikarit on loppu ja tupakat
halauksia ja itkuja minun perään on sadellut ja olen opettellut vahaamaan hiuksia
kulkemaan ympäriinsä avojaloin
tepsuttamaan
olet symppis
olen symppis?

on my own, pretending he's beside me

14:22

3:45 metrossa ihmiset sekosivat
japanilaisina turistikameroina
ja minä tuijotin suu ammollaan
jokaisen tulosteen kiiltävässä pinnassa

ruokin vain itseäni yrittämällä samaistua
Antin vaimoon
ja helikopteri kiidättää sanani oikopäätä
Afganistaniin jossa minua kuullaan

minut nähdään
minua maistetaan
minuun kosketaan

tässä kohdassa kohtaloni varpunen kompuroi
vihaista heimoa karkuun
kovempaa kuin minä laskuhumalassa
en koita edes itse saada tästä mitään selvää

jyrinä allani kiihtyy,
tunnen sen vasemmassa jalkapohjassa
maton alle on lakaistu hiustupsuni ja
en voisi olla onnellisempi
nyt kun kaikki on siistiä

14:20

sinusta
minusta minua ei pettää
kun tuhat kaappia komeroissa neljä
avainta minulla ei yhtäkään
varmuutta sinusta

haluan totuuden en mitään muuta
en vaadi olemaan läsnä en kampaamaan hiuksiani
en juoksemaan tuuleen kanssani en
kiipeämään tuntureita vaaroja kartellen

rakastan sinua ja se on ainoa
minkä pitäisi olla ja pysyä
sekavoitan itseni Hakaniemessä
jotta

voisin

lentää kuin kurkiparvi jakaantuneena seitsemään
minua on monessa ja annan
sinun olla
minutta

14:18

(harkitsen kurkkaamista vaaleanpunaisen verhon taakse
rakkahin Pasi Pomelo
unohdin kuitenkin että sinulla ei ole siellä mitään,
olet siellä vain itse, itsesi kanssa, yksinäisyydessäsi, ylväässä sellaisessa
enkä tahdo nähdä sinua tai saati sitten hyi kamala
sanoa sinulle hei
joten hyvästi armahin Pasi Pomelo
emme tapaa koskaan
eikä minulla edes ole vaaleanpunaisia verhoja joiden taa kurkata ja joiden takana sinä luultavimmin oleskelisit)

14:13

omakuvia

straussin käyrätörvïkönsërttö ja liikaa ongelmia
aurinkokulutusta, kiitos tahdon

huolellisesti valittuja appelsiineja
kertoisin tietenkin mistä löysin
mutten vain muista. muistini on alkanut huolettavasti pätkiä

nestehukasta kertonut tarvitsi suolaa ja minä kamomillateetä ja sikarin
en kestä ajatusta valkoisista läiskistä ja hiuksista joita aina välillä (liian usein) tippuilee

haluaisin käydä tippukiviluolassa ja pariisissa
läheisimmillä ihmisillä on outo tapa haluta eräoppaaksi
en ymmärrä

lattialla makaavat työt aiheuttavat paheksuntaa mieleni sopukoissa, vaikea katsoa kun en tahtoisi nähdä ollenkaan. huokailen ja odotan että ne vain päättäisivät kadota, ettei tarvitsisi hienosäätää tai tehdä teoslappuja, koska ei minulla ole nimiä niille. töherrys yksi kaksi kolme seitsemänsataaviisi

ei ne oikeasti edes olleet appelsiineja, pieniä klementiinejä vain. ja lähialepasta. huijasin

19:40

kirkua kirun kirut kirkuu kirumme kirutte kirkuvat
?

wsoy:n äänikirja vuodelta 2009 lukijana
silmät auki nukahtaminen
elämä
kaski
koskenlaskijajuusto
äiti
johnny depp
maria
mikä
mica ikonen
jos saisin valita
karu
en mä jaksa assosioida

toivoo onneton surupusero vm -93, liian ahkera bloggaaja, oon aika ivana b kohta

19:15

vettä ja sokeria
haluan silmäkulmista kun tämä suola kuivattaa
kai. niin käsitin.

ihmisellä on voimaa tuhota raidallisella paidallakin
päätöntä, mutta minulla on julkaisuja:
lindholm ja sakki

nauran aamulle
ehkä vielä.

puhun itsekseni kun ei ole seuraa
seinillä sanotaan olevan korvat, yritin hetken keskustella niille
muttei siitä tullut mitään.
pähkähullua.

en mieluusti puhuisi tästä.
näyttäisi herkkyyttä, olisi kuin hento taimi jonka voi kitkeä pois ja laittaa uudelleen juurtumaan lasivesipurkkiin ja palauttaa takaisin multaan joskus

lattiat ovat laikukkaat
posket ovat laikukkaat
parvekkeen ovenkarmikin on

11:30

halasin kovin pitkään pronssista Saarista
tulee ikävä

7:36

en luopunut unelmastani
en sanonut päivää naapurin vanhalle sedälle
en kiirehdi töihin
en sano kymmenellä kielellä mitään
en ehdi edes miettiä

luovuin ja kuului naks naks
tervehdin ystävällisesti jokaista piilotellutta
kahvi tippui kiire on jo
yritys opiskella ruotsia on kova
ja tuonkin päätöksen toteuttamiseen meni kolme vuotta

11:05

bloggausta töissä, unohtuneita silmäripsiä poskilla
upea yö junamatkaillen, kirskuvia raiteita ja tuulen ikkunahuminaa
vavisutavaa
vaniljasikareita ja punaviiniä johnny depp-ajatukselle, savvy?
onnistuin, muista en tiedä, mutta minä, minä olen päässyt yli
kurinaa
kaunista, niin jumalaisen

19:56

onnellisuudesta.

rakas ystäväni, miten voit?
oletko ollut vielä onneton sen asian takia, joka tapahtui? voi kyllä tiedän se voi tehdä niin paljon kipeää että viuhuu päässä, tarvitsen itsekin aspiriinin jos jatkan sen miettimistä.
muistin tuosta, olin hukkua kyyneliini kun muistin sen tammikuisen päivän jolloin heilutin hyvästit Hänelle. ilman sanoja, ilman hymyä, ilman halausta - kaikki jäi puuttumaan.
siksi kuvittelenkin olevani ainoa ihminen, joka voi luennoida sinulle tästä kaikesta, onnellisuudesta ja onnellisuutemattomuudesta.

nousta pilvien päälle, täyttää unelmansa
joskus voi olla pakko
olla kolmessatoista, epäonnessa
      
hiljaisuutta kai minäkin kaipasin
käpertyä olkapäätäsi vasten ja olla
olematta olemattomuudessa

maailmanyön linnut katoaa asfalttiin
ja jään seisomaan alle
kauniimpana minun on mentävä ensin

unohtuisin kaipuuseesi
jäisin osaksi tuhkapilveä
joka ei ala eikä pysäytä kulkuaan

onnettomuus on hymyä siinä missä onnellisuuskin
kulkevat käsi kädessä, aina ja loppuun asti
lappiin asti
lappuun joka unohtui työpöytäsi kulmaan asti
lamppuun --

onnellisuus olet sinä, rakas ystäväni
ei hän, Hän, tai kukaan muu
se on ylläsi loistava katuvalo, poskellasi kimaltava kyynel, onnettomuuden kaapu johon verhouduit
kaikki
ei ole hetkeä ilman onnellisuutta, täytyy vain käsittää,
muuttaa näkökantaa, muuttaa suuntaa jos suunnitelmanmuutos ei toimikaan
muuttaa sitä kulmaa mistä katsoo itseään peiliin
nimesi on Onni
manni ja onnimannilla orava
ei
vaan
sinä
olet

kaikki. tässä ja nyt

rakkaudella hän, joka ei muistanut nimeään tai äitinsä hiusväriä

19:09

olin vähällä kiljua riemusta
kun unohdin oman nimeni, äitini hiusten värin ja lukuisia muita asioita,
kuten esimerkiksi onko seepralla raidat ja jos niin minkä väriset
ja täriseekö maailma jos tulee maanjäristys
entä kun

odottelen puolta litraa kahvia ja unelmoin
unelmoin vain siitä, että olisi vaaleampaa
joskus unohduin unelmoimaan toteutumattomasta,
siitä miten voisi jättää kaiken tyhjäksi
jättää minuutit kuluttamattomiksi
hullua

ulkona satoi ja unohdin juosta kumisaappaissa ympäri taloa
harkitsin kyllä, vakavastikin,
mutta jokin siinä vain oli, mikä pisti vastaan
sinäkö minäkö vai hänkö vai
samu sirkka

ei ketään kiinnosta
ei minuakaan
kirjoittaa tällaista ajatuksetonta potaskaa
elämänmenemättömyydestä
mutta kuitenkin kaikki menee joskus seinään
miksei siis nytkin
unohda

18:30

kehityskipeää, ajatus repii pään kahtia
kun ei tiedä pitäsikö vai eikö, hankaluus ylittää joskus äärirajamaut
olen olevinani tekotaiteellinen paska, mutta tiedä pahempaakin.
joskus vuonna -86 hän itki

21:49

joskus tuntuu siltä etten saa sanotuksi onko maailmassa enää mitään miksi minulla ei ole vaaleanpunaista kukkamekkoa johon hukkua onpa turhan pitkä lause
katson vesileimasta piirtyvää siluettiani ja suunnittelen, että jonain päivänä minullakin on oma
ex libris