01:47

Tekee mieli katsoa Paavo Pesusientä.

16:11

Ne kaikki vaan vihaa ja halveksuu, haukkuu niin että kuulen tänne hiljaisuuteeni, jossa.sataa kaatamalla lunta ja sydän jäätyy, ne kaikki vaan sanoo pahoin.

Hiljentyä niin etten kuule mitään itsekään. Upota.

21:49

Yhtäkkiä en enää muistanut kummalla puolella tietä kuuluu kävellä, kuuluuko sydämessä pieni poks kun sieltä lähtee joku, miltä tee maistuu ilman maitoa, ja onko ihmisiä joilla ei ole takaraivoa ollenkaan selkärankaa.

13:31

Onnellisuus on myöhäinen aamu yksin omassa rauhassa, kera ranskalaisen itsetehdyn aamiaisen, Frank Sinatran ja sellaisen kirjan, johon uppoutuu muttei uppoa sanojen sekaisuuteen.

0:44

Kerouacin tilalle tuli Nesbø, Doors vaihtui Paradisiin.
Farkkukoko pienempään ja opiskelu työttömyyteen, tulevaisuus nykyhetkeen.
Sanat jäivät kuuntelun taa ja aamu katosi yöksi, mustasta teestä tuli vihreää ja suurpiirteydestä tarkkaa.
Valkoviinistä punaviiniä ja onnellisuudesta tuli muisto sieltä, jonne jäi pysähdys.

12:26

Aamu - minä: sata - nolla.
Pyyhittyä tekstiä, lakaistuja sanoja, päivä ei toimi, pää ei toimi.
Yöllä heräsin eloon ja lensin ajatusteni yllä, nähden merenpohjia, sukkahousuheviä ja David Hasselhofin.

13:14

Liian pitkäksi venyvät aamut niin että päässä kierii tyhjyys vielä keskipäivän jälkeen.
Hapertuvia muistoja, puhkikulutettuja haavoja, sumentuvia silmiä - ja minä olen yhä.
"Näytät itsevarmemmalta" (mielessäni lisään vielä rohkeamman ja päättäväisemmän, vaikka epäröinti puree niskaa)
"Et enää runotytöltä ja sellaiselta herkältä viulistilta"
Hetkinen. Enhän minä -- olenko minä todella -- muuttunut?
Tuoksuu tuulessa, olen unessa, olen jumittamatta - tervetuloa uusi vuosi ja todella uudet kujeet!