Uusia pokkareita, maaleja, kehuja ja sympatiaa. Kahvia ja ystävyyttä, sadepisaroita iholla, onnellisuus, aitous. Sonja O. kävi täällä ja suurensuuri kaipuu itärajalle, metsään jossa näkyy karhunjälkiä. Ruotsiksi.
Miten uskalsin olla niin minä, täysin minä, vaikka mahasta näkyi puolet ja huulissa oli pinkkiä maalia. En ymmärrä sitä, miten elämä tuntuu yhdeltä seikkailulta ihan koko ajan.
Rakastan häntä.
Niin paljon että sydän puhkeaa pian ja päästää sisästään tuhannet pääskyt ja perhoset ilmaan, ne lentävät ympäröimään hänet, nostavat ilmaan mustista hiuksista, lennättävät tänne luokseni ja minä olen leiponut vaaleanpunaisia macaroneja, minä otan hänet vastaan kauneimpana asiana maan päällä. Laitan Tulilinnun soimaan ja tanssimme tähtien alla nuotion loimussa, minä en käsitä, hän ei ymmärrä, minä
rakastan
oikeasti
Mietin ennen enemmän tulevaa, ja se hankaloitti tätä hetkeä. Miksi minä haluiaisin tulla, mitä haluaisin olla, millainen olisi..?
Pitää ajatella: miksi olen, millainen olen, mitä olen. Juuri nyt. Siinä on ongelma, siinä tulee mietittyä mennyttä, josta oikeasti pitäisi päästää irti, olla erossa siitä. Pää on muutenkin rajallinen tila, sen ulkopuolelle täytyy siirtää ajatukset ja tapahtumat, näkymät jotka eivät ole tässä ja nyt. Hengittää joka sekuntia. Joka sekunti. Ei tulevaa, ei kaivata haikeita, leutoja menneiden vuosien tuulia.
Tunnen paljon enemmän. Näen paljon enemmän ja paremmin. Yksityiskohtia, värejä. En vain hahmotelmia suurista kokonaisuuksista, enkä elämänpolun toiseen päähän. Näen tämän kohdan tässä, jalkani näiden havujen ja mullan päällä, juoksemassa ei-enää-pakoon vaan tunteakseni vapauden.
Haluun sut, kesä
Haluun nauraa keskuyön auringossa
Haluun tarttua tuntemattomaan laivankannella
Haluun huutaa lokkien kanssa kilpaa
Haluun kuunnella akustista kitaraa
Sun soittamana
Niin että maailma muuttuu joka soinnulla paremmaksi paikaksi elää
"Minun tyyppiäni on mies, joka on luova.
Luova mies, jolla on palavat silmät ja kaunis
suu." - Vanessa Paradis (ja minä)
Tosin poikkeuksena, minun tyyppiäni on myös tuollainen nainen. Tiedän kohdanneeni palavasilmäisen, luovan ja kaunissuisen naisen, tiedän olevani hullaantunut ja korviani myöten ihastunut, tunnen tunteeni, tunnen lämmön. Surullista on, että voin vain haaveilla, mutta olen onnellinen pelkästä unelmasta, voi typerä kikattava mieleni. Kunpa nainen vain jättäisi minut huomiotta, olisi puhumatta ja katsomatta, normaalia enemmän, tavallista kauemmin.
