Uusia pokkareita, maaleja, kehuja ja sympatiaa. Kahvia ja ystävyyttä, sadepisaroita iholla, onnellisuus, aitous. Sonja O. kävi täällä ja suurensuuri kaipuu itärajalle, metsään jossa näkyy karhunjälkiä. Ruotsiksi.
Miten uskalsin olla niin minä, täysin minä, vaikka mahasta näkyi puolet ja huulissa oli pinkkiä maalia. En ymmärrä sitä, miten elämä tuntuu yhdeltä seikkailulta ihan koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti