Mietin ennen enemmän tulevaa, ja se hankaloitti tätä hetkeä. Miksi minä haluiaisin tulla, mitä haluaisin olla, millainen olisi..?
Pitää ajatella: miksi olen, millainen olen, mitä olen. Juuri nyt. Siinä on ongelma, siinä tulee mietittyä mennyttä, josta oikeasti pitäisi päästää irti, olla erossa siitä. Pää on muutenkin rajallinen tila, sen ulkopuolelle täytyy siirtää ajatukset ja tapahtumat, näkymät jotka eivät ole tässä ja nyt. Hengittää joka sekuntia. Joka sekunti. Ei tulevaa, ei kaivata haikeita, leutoja menneiden vuosien tuulia.
Tunnen paljon enemmän. Näen paljon enemmän ja paremmin. Yksityiskohtia, värejä. En vain hahmotelmia suurista kokonaisuuksista, enkä elämänpolun toiseen päähän. Näen tämän kohdan tässä, jalkani näiden havujen ja mullan päällä, juoksemassa ei-enää-pakoon vaan tunteakseni vapauden.
Terveisiä.
VastaaPoistaElämästä,
tältä kohtaa.
(Aila Meriluoto)
Ja tältä.
(Rita :-)