06:17. En saa unta, tai saisin ehkä jos viitsisin. Ajattelu on ollut mukavempaa. Vempaa.
Katselen vuokra-asuntoja, toisia asuntoja, torstaina katsoin asunnottomien asuntoja. Koti pitäisi löytää, pesä, suojapaikka, turva kämppä hima kotikoti katto-pään-päällä murju möksä.
Katselen elokuvia. Robert Downey junioria ja Hugh Grantia. Deppiä. Miehiä. Tänään mulle huomautettiin että olen naimaiässä, ja eikö ole löytynyt mukavaa vastakkaisen sukupuolen edustajaa. Eipä ole löytynyt, sellaisia on vain elokuvissa ja se on minulle ihan tarpeeksi. En tarvitse miestä mihinkään. Tässä kappaleessa ei mainita naisia sitten.
Katselen sinua jo kaukaa, uurtees painan mieleeni
Katselen suoraan eteenpäin, ja kerrankin minusta tuntuu että koska sydän sanoo niin, niin minä teen niin. Ja järkikään ei kummemmin pistele vastaan.
Katselen väsynein silmin näyttöä, haaveilen päivän ensimmäisestä kahvikupista ja banaanismoothiesta. Pitäisi kai nukkua. Mutta lepään jo, nyt se riittää. Laiskuudessani kirjoitin tämän jo päiväkirjaanikin - ei muka väsytä. Unettomat yöt on joskus ihan suotavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti